Vaalien lähestyessä poliittinen kevät alkaa vihdoin lämmetä. Kun katson tilannetta ammatillisesta vinkkelistä, en voi välttyä vertaamasta puolueiden ehdokasasettelua kaupan valikoimahallintaan. Ennen vaaleja juostaan kasaan vaalien ehdokasasettelu eli tarjoama. Samalla seurataan tiiviisti kysyntää analysoimalla gallup-kyselyiden tuloksia. Kun tavarat on saatu hyllyyn eli ehdokkaat listaan, on aika keskittyä myymälän houkuttavuuteen eli puolueen kiinnostavuuteen. Keinot ovat hyvin samankaltaista viestintää ja mielikuvien luontia kuin kaupan alalla. Suurimpana erona on, että kilpailijoiden aliarvioiminen ja syyttely ei kuulu vastaavassa mittakaavassa kaupan toimintatapoihin.

Vaaleissa kysymys  on ennen kaikkea valikoiman oikeasta rakenteesta, kilpailukyvystä ja sijoittelusta myymälään. Huipputuotteita ei kannata sijoittaa tuppukylille, eikä äänestäjä ole kiinnostunut koko tarjoamasta vaan lähinnä itselleen sopivasta ratkaisusta. On parempi luoda kiinteä vakioitu valikoima kuin räätälöity ”omia ajatuksiaan” esittävä hajanainen keräily. Tuotteiden ja tuoteperheiden ominaisuudet eli ehdokkaiden arvot ja alueelliset teemat suunnitellaan huolellisesti oletettua kysyntää vastaaviksi. Tarjoustuotteet eli äänten kerääjät laitetaan esille lehdissä näkyviin tarjouskoreihin.

Mitä neuvoja kuluttajalle eli äänestäjälle voisi antaa kun hän suuntaa tähän lukuisten lupausten ja tuotteiden vaalikauppaan? Sen voi ainakin sanoa, että kannattaa kiinnittää huomio kuvan ja äänen laatuun kuten televisiokaupassa. Jos kuva ei ole terävä ja ääni ei seuraa kuvaa, tuote ei ole kovin laadukas. On myös hyvä muistaa, että isoihin valikoimiin jemmataan aina heikkoja tuotteita. Niitä mallistosta poistuvia, ylivuoteisia tai käytössä epäluotettavaksi todettuja. Myös niitä jotka näyttävät hyvältä, mutta toiminnot ovat vanhentuneet. Vastavuoroisesti kaikissa valikoimissa testaan ja pilotoidaan uutta eli niitä untuvikkoja joilla on paljon uusia ominaisuuksia, mutta vähän käyttökokemusta.

Tekstiä kirjoittaessani jään miettimään, mikä siinä politiikassa muka on niin vaikeaa? Optimoidaan brändi, valikoima, viestintä ja annetaan palaa? No yksi merkittävä ero löytyy. Tuotteet eli ehdokkaat eivät valmistu samasta laadullisesti kontrolloidusta linjasta vaan edustavat kukin omaa tuotantosuuntaa. Tämä aiheuttaa hallitun valikoimahallinnan eli kontrolloidun ehdokasasettelun vinkkelistä merkittävän puutteen. Tuotteet varioituvat liikaa ominaisuuksiltaan ja laadultaan. Myöskään käyttöiästä ja luotettavuudesta ei ole aina takuita kun laadulliset standardit puuttuvat. Viime aikoina olemme nähneet laajan kirjon poliittisten tuotteiden toimintahäiriöitä. Esiin on noussut kärkituotteiden loppuun palamisia, yllättäviä takuuajan irtisanomisia ja onpa jopa toimintahäiriöitä aiheuttavia viruksia päässyt palvelujärjestelmiin poliittisten käyttöliittymien siivellä.

Ismo Roponen

Portfolio House Oy

0 kommentit

Kommentoi

Haluatko osallistua keskusteluun?
Kommentoi vapaasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *